Isonkyrön palotoimen historiaa.


Ensimmäiset palotointa koskevat tiedot on löydetty 29.09.1870 pidetyn kuntakokouksen pöytäkirjasta. Pöytäkirjasta ilmenee, että yksityisillä henkilöillä on ollut muutamissa kylissä käsivoimaruiskuja. Samaan aikaan on todennäköisesti ollut paloapuyhtiö, jonka omistukseen ruiskut on määrätty.


Kuntakokouksessa 03.12.1870 paloapuyhtiö päätti ostaa käsivoimaruiskuja 1000 mk:lla. Kelloseppä Garl Oskar Glasberg oli tehnyt tarjouksen ruiskujen valmistamisesta. Ruiskut tilattiin Glasbergiltä.


Ruiskuja tilattiin vielä viisi lisää paloapuyhtiön kokouksen päätöksellä 19.04.1871. Ruiskujen yksikköhintaa ei pöytäkirjoista selviä, mutta ruiskut olivat aikansa väärtti.


Paloapuyhtiö on vastannut luultavasti entistä palolautakuntaa. Jäseniä paloapukomiteassa on ollut Isostakyröstä ja Ylistaron kappeliseurakunnasta. Myöhemmin perustettiin palovakuutusyhdistykset; ensimmäinen vuonna 1887 ja toinen 1900. Nämä yhdistykset yhdistettiin vuonna 1971.


Suuret kyläpalot 1900-luvun alussa Hevonkoskella ja Napuessa virittivät suojelutoimintaa. Niinpä vuonna 1905 alkoivat palovakuutusyhdistykset avustaa käsivoimaruiskujen hankinnassa.


Ensimmäinen virallinen palolautakunta asetettiin kuntaan v. 1934. Palolautakunta kokoontui ensimmäisen kerran 16.08.1934 jakaakseen kunnan viiteen palopiiriin, sen ajan palolain mukaisesti. Joka piiriin nimettiin sammutuspäällikkö ja miehistöä. Toiminta oli sekaista ja hapuilevaan eräiden pöytäkirjojen mukaan. Sammutustyöt olivat käsivoimaruiskujen varassa, joita kuljetettiin hevosilla. Miehillä ei ollut mitään koulutusta.


Isonkyrön ensimmäinen palopäällikkö, Jaska Kamppinen, valittiin vuonna 1936. Hän oli sivutoiminen ja hänen tehtäviinsä kuului mm. sammutuspiirien päälliköiden ja miehistön kouluttaminen.


Vuotta myöhemmin alettiin haaveilla moottoriruiskuista, koska samana vuonna oli palolautakunta nimennyt viisi moottoriruiskumiestä. Haave toteutui vuonna 1940, kun ostettiin uusi Jehu-10 –moottoriruisku. Ruisku maksoi 27 500 mk. Ruiskua jouduttiin edelleen kuljettamaan hevospelillä.


Seinäjoen VPK:lta ostettiin Isonkyrön ensimmäinen paloauto v. 1943. Auto oli käytetty Ford A-malli vm. 1931 ja maksoi 75 000 mk. Toinen paloauto hankittiin vuonna 1947. Auto oli Ford Thames, joka oli tavallinen lava-auto. Vuonna 1949 Kulmalan koritehdas rakensi autosta varsinaisen umpikorisen paloauton. Tulikasteen auto sai kunnalliskodin mielisairasosaston palossa. Toinen Jehu-10 –moottoriruisku hankittiin v. 1948.


Palotoimi kehittyi aimo askelin 1949, kun kuntaan valittiin päätoiminen palopäällikkö, Reino Antelo. Samana vuonna valmistui paloasema, jossa oli tilaa kahdelle autolle, sekä letkujen kuivaustorni.


Kolmas paloauto, Land Rower vm. 1955 maastoauto ostettiin marraskuulla 1955. Orisbergin kartanon saunapalossa sain tämä auto tulikasteensa.


Vaasan lääninhallitus vahvisti v. 1962 kunnan palojärjestyksen, jonka mukaan palokunta muuttui yleisestä palokunnasta puolivakinaisesksi. Palojärjestyksen mukaan miesvahvuus oli oltava vähintään kahdeksan miestä, joista hälytysvalmiudessa aina kolme. Tämän jälkeen miehistö pyrittiin nimeämään paloaseman läheisyydestä. Miehistölle alettiin pitää viikkoharjoituksia.


Seuraava paloauto ostettiin vuonna 1963. Auto oli tehty Ford F-600 vm. 1963 alustalle Kulmalan koritehtaalla. Auto hankittiin täysin varusteltuna. Auton mukana saatiin uusi moottoriruisku ym. sammutuskalustoa.


Meni muutamia vuosia niin, että kalustoon tehtiin pieniä lisäyksiä ja uudistuksia.


Apulaispalopäällikön toimi perustettiin v. 1968. Tähän yhdistettiin paloaseman yhteydessä olevan kunnan kiinteistön talonmiehen ja siivoojan tehtävät. Nuoriso-osasto perustettiin samana vuonna.


Vuonna 1969 palokuntalaiset aloittivat bingotoiminnan. Bingoa pyöritettiin yhdeksän kuukauden aikana 39 iltana ja voittoa kertyi 15 200 mk. Saaduilla voitoilla hankittiin palokunnalle radiopuhelimia; tukiasema, kaksi ajoneuvoasemaa ja kaksi kannettavaa asemaa. Lisäksi varoilla hankittiin säiliöauto, jota kunta avusti 2000 mk:lla. Auto oli Ford F-700 vm 1962, jossa oli 5100 litran säiliö. Talkootöinä tehtiin autoon tarvittavia muutoksia.


Tämän aktiivisen ja hyvän yhteistyön tuloksena palokuntalaisten vaimot perustivat yhdistyksen, Isonkyrön Palokuntanaiset ry. Palokuntanaiset ovat tukeneet palokuntaa hankkimalla mm. pelastusvälinesarjan ja maksamalla nuoriso-osaston jokavuotiset leirimaksut.


Ensimmäinen vakinainen palopäällikkö jäi eläkkeelle marraskuussa v. 1974. Seuraajaksi valittiin silloinen apulaispalopäällikkö, Raimo Antelo. Apulaispalopäällikön toimi muutettiin palotarkastajan viraksi ja lisäksi perustettiin palomiehen toimi, jonka tehtäviin liitettiin apulaispalopäällikön talonmiestehtävät.


Palotarkastajan virkaan valittiin Martti Taipale 15.02.1975 ja palomiehen toimeen Vesa Korpela 01.05.1975.


Vuonna 1980 kunta liittyi Seinäjoen Aluehälytyskeskukseen ja v. 1982 myös Vaasan AHK:een. Vaasan AHK:een kuulunut osa kunnan osa liittyi myös Seinäjoen AHK:een v. 1984.


Vuonna 1982 palokunnalle hankittiin uusi sammutusauto, joka saatiin osittain kalustettuna. Valtionosuus auton hankinnassa oli 55%. Samana vuonna palolautakunta esitti palolaitoksen laajentamista. Kunnanvaltuusto hyväksyi viimein laajennuksen ja se toteutettiin vuoden 1984 aikana. Laajennuksessa saatiin kolme autopaikkaa lisää.


Palokunnalla oli vuonna 1984 kaksi sammutusautoa, yksi säiliöauto, maastoauto sekä öljyntorjuntakalusto.


Jatkoa tulossa myöhemmin.