1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

(os. Leväluhdantie, 61550 Orismala)

Leväluhdan uhrilähde on kansainvälisesti kiinnostava rautakauden ajan suokalmisto, josta on löydetty yli sadan ihmisen luita. Tutkimusten mukaan luut ovat ajalta 575 - 625 j.Kr.

Leväluhdan uhrilähde sijaitsee Isossakyrössä Orismalan aseman lähellä. Lähde on pitkälti yli tuhatvuotisen olemassaolonsa aikana muuttanut muotoaan monta kertaa maankohoamisesta johtuen, mutta yhä se pulppuaa.

Tarua ja totta

Tutkijoita lähde on kiinnostanut jo satojen vuosien ajan. Ensimmäisen todella tieteellisen tutkimuksen teki professori O. Rancken v. 1886. Seuraava merkittävämpi tutkimus tehtiin v. 1912. Lähteen ympäriltä löytyi joukko muinaisesineitä, kuten käärmesolki, pronssinen korunappi, hopeavartaasta tehty kaularengas, seitsemän rannerengasta sekä pronssikattila.

Itse lähteestä on löydetty ihmisen luita, kokonaisia pääkalloja yhdeksän kappaletta ja osia 52 ihmisen pääkalloista. Luut ovat kuuluneet huomattavan pienikokoisille ihmisille. Miesten keskipituus oli alle 160 cm ja naisten alle 150 cm. Lähteeseen on luiden koon ja kunnon perusteella tehtyjen iänmääritysten mukaan upotettu kaikenikäisiä ihmisiä aina noin vuoden ikäisestä lapsesta aina vanhuksiin asti. Tutkijat ovat arvioineet löytöjen olevan peräisin ajalta 500-600 jKr.

Uhrien alkuperästä tai upotuksen syistä ei ole tietoa. Ei tiedetä onko kyseessä ollut joku uskonnollinen tapahtuma, sotavangeiksi saatujen ihmisten teloittaminen tai joku hävitettäväksi tuomittu heimo. Ei tiedetä, ovatko kyseessä heimonsa hylkäämät rikolliset perheineen tai kiinni jääneet kuurilaiset merirosvot.

Yksi teoria uhrien alkuperästä liittyy suomalaisten kansalliseepokseen Kalevalaan. Kalevalassa puhutaan ´urosten upottajista´.

Seppä Ilmarinen sanoo Väinämöiselle: En sinä ilmoisna ikänä,kuuna kullan valkeana lähe Pohjolan tuville, Sariolan salvoksille, miesten syöjille sijoille, urosten upottajille.

Erään teorian mukaan Kalevalan tapahtumat on paikannettu Varsinais-Suomeen, jossa silloisia suomalaisia olisi hallinnut Kaleva-niminen kuningas. Kalevalan pohjoispuolella oli toinen valtakunta - Pohjola, jota hallitsi Louhi-niminen valtiatar. Mieleen nousee väkisinkin ajatus siitä, että olisiko Leväluhdan uhrilähde Kalevalassa mainittu urosten upotuspaikka, johon Louhi olisi upottanut vihollisiaan ja orjiaan. Toisaalta upotettujen henkilöiden ikäjakauma viittaa siihen, että kyse olisi suokalmistosta, eikä rangaistuksen paikasta.

Tätä Kalevala-teoriaa tukevat roomalaisen historioitsijan Tacituksen tutkimukset sekä kaksi vanhaa runoelmaa, jotka englantilainen Exeterin piispa noin v. 1000 paikkeilla lahjoitti Exeterin tuomiokirkolle. Näiden lähteiden perusteella voitaneen päätellä, että Kalevala on ainakin osittain todellisuuteen perustuvaa muistitietoa.

Teorioita on paljon, mutta varmaa tietoa vähän. Joka tapauksessa Leväluhdan uhrilähde on Isonkyrön vanhin ja salaperäisin muinaisjäännös, joka voi siivittää mielikuvitusta mitä huimemmille matkoille menneisyyteen.